Kyllä vain! Ensimmäinen kuukausi pentujen elämästä on takana! Merkkipäivän kunniaksi pennut saivat alkuviikosta lisää tilaa ja kävivät eilen ottamassa mikrosirut niskaansa. Samalla aloitettiin jännittävä odotus dna-testien tuloksista. Elmo oli käynyt omansa jo jättämässä etukäteen Riihimäellä ja toivottavasti jo ensiviikolla tiedämme jakauman!

Kun suunnittelin kaksoisastutusta vuosi sitten, sain useammalta taholta kuulla kuinka kamalan kallista se on, ja kun tuloksista ei suinkaan ole varmuutta, se olisi ihan hukkaan heitettyä rahaa. Tässä vaiheessa kun dna-testit on otettu ja siitä ylimääräiset kulut maksettu, täytyy kyllä todeta että ihmettelen suuresti etteivät kasvattajat käytä sitä tämän enempää! Vaivaa on pitänyt nähdä siinä että matkasimme toisen uroksen luo myös astuttamaan, olen tilannut testit ja varannut näytteenottoajat ja täyttänyt muutaman paperin. Jos tätä kasvattajat pitävät vaikeana niin lienee paikallaan miettiä onko rotumme jalostus todellakin sitä mitä he haluavat tehdä. Rahaa tähän kaikkeen on toki mennyt, mutta ei edes niin paljon että se pennun myyntihintaan vaikuttaisi. Toivottavasti tätä ei kukaan muutenkaan rahan takia tee, että muutaman kympin ylimääräinen kulu kaataisi veneen. Periaatteessa muutama progenäyte, pari yötä hotellissa tai keisarinleikkaus keskellä päivää kattaa aika sopivasti nämäkin kulut, ja onnistuessaan se hyöty- no lienee selvääkin että se on kaikkea rahaa kalliimpaa. Narttu parhaimmassa tapauksessa välttyy yhdeltä kantoajalta sekä synnytykseltä, jotka eivät koskaan ole mitään itsestään selvyyksiä. Tässä tapauksessa jos tämä ei onnistunutkaan toivotulla tavalla, ei silti kaikki raha hukkaan mennyt. Suomessa on sitten 2 jo valmiiksi dna-testattua urosta joita käyttämällä seuraavista kaksoisastutuksista taas karsitaan muutama kymppi kuluja pois! Toivottavasti kasvattajat pysähtyvät miettimään tätäkin vaihtoehtoa tulevaisuuden jalostusvalintoja tehdessään, aika pienellä vaivalla onnistuessaan kanta laajenee tehokkaasti ja saamme uroksia laajemmin jalostuskäyttöön.

Paljon on minulta kyselty myös sitä että kumman uroksen pentuja toivoisin pentujen olevan, mikäli kaikki on saman isän? Hieman outu kysymys sinäänsä, sillä en käyttäisi nartulleni sellaista urosta josta en todella haluaisi pentua. Kaikki nartut ja urokset jotka tässä talossa jälkikasvua saavat, ovat sellaisia AINA, että niistä olisin valmis itse pennun ostamaan. Jokainen niistä on toki erilainen, toinen kantaa sisällään arvokasta ulkomaista verta, toinen upeita näyttelytuloksia, kolmas hyvää harrastuspotentiaalia, neljäs virheetöntä luonnetta, viides priimaa terveyttä jne. jne. Kaikki valinnat toki tehdään kokonaisuuteen perustuen, yksi yksittäinen puute tai virhe ei, vakavuudesta toki riippuen, välttämättä sulje jalostuksesta pois, sillä täydellisiä koiria meillä ei onneksi ole. Tässäpä sitä kasvattaja onkin sitten valintojen edessä, mutta siihenhän tässä on ryhdytty. Päivääkään en antaisi pois vaikka vuodet ovat pitäneet sisällään jo yhtä sun toista.