Saimme soiton 3.10 että Kajaanin kupeessa on syntynyt suuri huskypentue, jonka emä on kuollut leikkauspöydälle. Osa pennuista oli saatu jo varaemän hoiviin mutta edelleen pentuja on emän hoivaa vailla. Ottaisimmeko muutaman pennun meille kasvamaan ja vahvistumaan? Orpojen kasvattaja soittelikin jossain vaiheessa päivää että pennut voitaisiin tuoda meille, samalla kun sieltä lähtee pois eräs keinoemäkokelas. Kerroin Oonan taustoja että se on asialla toista kertaa, hoiti edelliset pennut todella hienosti ja sovimme että jos se vain hyväksyy ne niin voisimme ottaa ne tähän meille kasvamaan. Valmistauduimme myös siihen että mikäli Oona ei pentuja hyväksy, Divalle tarjottaisiin mahdollisuus hoitaa ja pitää pennut lämpimänä toisaalla siihen saakka että päätetään mitä tehdään. Sovimme kasvattajan kanssa että hän hakee pennut pois seuraavana päivänä, jos Oona ei niitä hyväksy, tai sitten ne pitää tappaa.

Pennut tulivat kolmannen ihmisen kyydissä yöllä klo 2 meille. Nopeasti ne siirrettiin sisälle ja Oona sai niihin tutustua. Kaikki kävi varsin hienosti, ilman kummempia mutinoita se otti pennut hoitaakseen. Valvoin yöllä hetken varmistaakseni ettei se ala orpoja hylkimään, mutta pian totesin sen turhaksi. Se pesi, imetti ja pissatti vieraat pennut kuin omansa. Pennut punnittiin aamulla ensimmäisen kerran, pienikokoisia ne olivat ja laihoja-mutta sitkeitä. Ensimmäisen päivän aikana paino niillä vain putosi, vaikka olivat tissillä ihan koko ajan. Kitalaet olivat ehjät, joten maito kyllä meni mihin kuuluikin. Ensimmäisten päivien aikana ne kuitenkin alkoivat kasvaa hiljaa ja vankistua, pienimmälle pennulle annoin lisäksi boosteria ettei se väsy turhaan imemään ja saisi kaivattua energiaa. Yhdellä huskyllä oli myös varpaissaan kummaa ihottumaa, josta kasvattajaa infosin että seuraamme tilannetta kun se ei näytä pentua vaivaavan. Minkäänlaista kantaa hän ei tähän ottanut, varmaan kiireissään..

Syy hitaaseen kasvuun selvisikin sitten 3 viikon kohdalla. Madotin koko sakin Canexilla ja kuinka ollakkaan, Oona jätti osan ulosteista siivoamatta ja totuus paljastui. Ulosteissa oli suolinkaisia! Reilusti! Parin päivän tauon jälkeen madotus toistettiin ja Oona sai lisäksi Axiluria, kuten myös muuta talon aikuiset koirat. Kyselin kasvattajalta että mahtaako madotus riittää ja vastaukseksi sain, miksipä ei, nehän on madotettu sitten kun madot on pennuilta hoidettu. Itselläni ei ole asiasta minkäänlaista kokemusta. Meillä ei ole ollut sen enempää, pennuilla kuin aikuisillakaan, matoja joten tilanne oli varsin vieras. Sama havainto tehtiin myös toisessa sijaiskodissa, joten alkulähde oli helppo selvittää. Tilanne jäi mietityttämään joten pyysin neuvoa ja apua omalta eläinlääkäriltämme, virka-ajan ulkopuolella, ja hän selvensikin tilannetta hyvin. Tilojen puhtaus olisi ensiarvoisen tärkeää että tartunta saataisiin hallintaan, mikä tarkoittikin sitten jatkuvaa kakkojen siivoamista, puhdistusta ja desinfiointia. Tottahan orpojen kasvattaja pahoitteli tilannetta, mutta hän oli kuulemma madottanut narttunsa tiineyden aikana asianmukaisesti. Mistä lie sitten moinen aktivoitunut.. Mitään neuvoja asiaan ei saatu, asenne oli vähintäänkin vähättelevä, kaikilla koirillahan matoja on.. Toki toki, mutta missä mittakaavassa?

Viikkojen saatossa pennut kasvoivat, saivat lisää liikkumatilaa ja pääsivät tutustumaan talon muihin koiriin. Kiinteiden syöminen sujui hienosti ja ne vahvistuivat päivä päivältä. Kokoajan odotin ilmoitusta että milloin olisi aika niiden lentää pentulasta, olimmehan sopineet että se viipyisivät meillä siihen saakka että oppivat syömään kiinteitä. Lokakuun lopulla hän ilmoitti että hakisi pennut seuraavana viikonloppuna. Seuraavana viikonloppuna hän ilmoitti että hakisi pennut seuraavana viikonloppuna kun hänellä olisi parin päivän koulutus ja hänen lapselleen olisi helpompi hoitaa vain muutamaa kotona olevaa pentua. 6 on kuitenkin jo niin paljon työtä.. Olin itse lähdössä yhdeksi yöksi Jyväskylään seuraamaan näyttelytouhuja, joten ilmoitin maanantaina että mieheni ei halua ottaa vastuuta toisen ihmisen pennuista poissaollessani, ja kyllähän täällä toki tekemistä riittää ilman niitäkin. 3 aikuista, 4 pentua ja 2 lasta-ei mieheltäkään voi ihan mahdottomia pyytää. Hän vastasi järjestelevänsä asiaa ja seuraavan kerran hän olikin yhteydessä torstaina että hakee pennut parin tunnin päästä. Asia selvä! Pentuja oli "valmisteltu" muuttoon, ne osasivat syödä ja vatsat kestivät korvikemaitoa. Silti tilanteessa oli seikkoja, jotka aiheuttivat ylimääräistä huolta ja hätää pentujen puolesta. Mitä nämä seikat sitten ovat, valitettavasti en halua niitä erikseen tässä julkisesti kertoa. Mutta uskokaa kun sanon, niskakarvat olivat pystyssä pitkän aikaa!

Tein kasvattajalle kirjallisen selostuksen kuinka pentuja on hoidettu, punnittu, madotettu jne. Toisin kuin hän, minä annoin kattavan kertomuksen tapahtuneesta hoidosta, mutta hän ei missään tilanteessa antanut ohjeita omiensa hoitoon. Pelkän käytettävän madotuksen selvittäminen kesti usean vuorokauden. Hän kävi katsomassa pentuja tämän kuluneen 5 viikon aikana tasan kerran. Hän viipyi pentulassa tunnin ja toi tullessaan 12 purkkia penturuokaa. Lisäksi pentujen mukana tuli 3kg kuivaruokaa, aika laihat eväät matoisille pennuille ja työtä tekevälle emälle..

Kasvattaja sai mukaansa hoito-ohjelman lisäksi laskelman, johon oli eritelty kaikki ylimääräiset kulut hoidon ajalta. Emäkoiran madotuksia tai lisäruokinnan kokonaiskustannusta en halunnut hänellä maksattaa, olisihan narttu madotettu jokatapauksessa ja ruokittu ensiluokkaisella ruoalla läpi imetyksen. Lisäksi siihen laskelmaan lisättiin nartun leasing maksu, 100€/vko. Vinkkiä summaan sain internetin ihmeellisestä maailmasta sekä kasvattajalta, jonka omat pennut olivat olleet toisella nartulla hoidossa. Summa kuullosti kohtuulliselta, olinhan lainannut harrastuskoirani myös hänen pennuilleen ja tietämättä altistanut turhalle infektiolle. Ottaen huomioon ylimääräisen työmäärän, olisin itse vastaavassa tilanteessa sen riemusta kiljuen maksanut. Saisinhan 3 5,5vkoa vanhaa jässikkää hengissä kotiin! Laskelma käytiin läpi yhdessä ja hän aikoi sen hoitaa jahka palaa viikonloppuna reissultaan, tokihan se sopisi. Ei tässä nyt päivän päälle ole tämäkään.. Nyt kuitenkin on kulunut jo viikko ja hänen mielestään se onkin nyt kohtuuton.

Me emme missään vaiheessa karsastaneet "sekarotuisia" pentuja, ne saivat juuri saman hoidon emältä ja minulta koko ajan. Valitettavasti 2-luokan narttua minulla ei ollut tarjota, oli vain narttu joka hoiti osansa ihailtavasti antautuen pennuille kokonaan. Normaali tilanteessa pennut olisivat menneet "siinä sivussa", mutta tässä tapauksessa saimmekin kohtuuttoman suuren määrän työtä, poltettavia petuusvehkeitä, desinfioitavia pintoja ja internetissä vääristyneitä kirjoituksia, että mitta alkaa jo pikkuhiljaa täyttyä. Kasvattajan osallistuminen hoitoon, tai muuhunkaan, on ollut ala-arvoista. Hän ei ole missään vaiheessa neuvonut tai antanut ohjeita, me hoidimme hänenkin pennut 100% ominamme ja kiitokseksi saimme paheksuvia puheita rahan ahneudesta. Ainut huoli mikä hänellä tuntuu olevan, on pennuista käteen jäävän rahamäärän vähyys. Tervetuloa vain kasvattajien maailmaan, yleensä persnettoa tulee ja paljon, mutta eihän tätä rahan takia tehdä. Ja ottaen huomioon mitä kuluja hänelle on pennuista tullut, on ne vaan aika lailla pienet verrattuna muihin kasvattajiin. Miksi, no sitähään en valitettavasti halua tässä julkisesti eritellä.

Silti en missään nimessä kadu että ryhdyimme tähän. Tämä on opettanut todella paljon, ihmisistä ja koirista. Olen saanut arvokasta tietoa nartustani ja myös oppinut että älä koskaan hyvää hyvyyttäsi auta ihmistä ilman selviä pelisääntöjä/sopimuksia. Vaikka alkutiedot antaisivatkin ymmärtää että tällaisen ihmisen kanssa et ainakaan pulaan joudu, ähää-väärä luulo! Kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja valitettavasti en voi teille tätä koko komeutta paljastaa. Se varmasti jättää kysymyksiä ilmaan, mutta käyttäkää mielikuvitustanne, ei tämä kovin kaukana ole mahdollisimman huonosta kauhuskenaariosta..

Silti asioilla on tapana järjestyä!